Huutokauppaideat, jotka toimivat pienessä seurantalossa

Seurantalo, seurakuntasali tai koulun liikuntasali perjantai-iltana. Kahdeksankymmentä ihmistä, ehkä satakaksikymmentä. Yksi kokoontaitettava pöytä edessä, ovi joka jumittaa ja keittiön luukku takaseinässä. Siinä on sali, jossa suomalaiset hyväntekeväisyyshuutokaupat oikeasti pidetään, ja sen salin pitäisi ratkaista, mitä siellä myydään.

Suurilla gaaloilla on varaa kohteisiin, jotka vaativat lavan, valon ja miehistön. Teillä ei ole. Sen sijaan teillä on tila, jossa kaikki kuulevat toisensa, jossa huutaja istuu kolmen tuolin päässä lahjoittajasta ja jossa hiljainen hetki kuuluu kovaa. Ne ovat etuja, jos valitset kohteet jotka käyttävät niitä.

Aloita mittaamalla, älä ideariihellä

Laske pöydät, jotka voit varata esillepanoon. Laske vapaan seinän metrit. Selvitä, mihin kahvijono muodostuu, koska juuri siinä ihmiset seisovat ja katselevat. Sadan hengen salissa ehditte realistisesti saada kahdestatoista kahteenkymmeneenviiteen kohdetta kunnolla katsotuksi yhden illan aikana. Sen yli menevä osa jää kokonaan huomiotta.

Tuo katto on hyödyllisin luku, jonka löydät tällä viikolla. Se tarkoittaa, ettet jahtaa sataa lahjoitusta. Jahtaat noin kahtakymmentä hyvää, mikä taas tarkoittaa, että sinulla on varaa kieltäytyä. Kassillinen kenenkään haluamattomia kynttilöitä mökkiviikonlopun vieressä saa mökkiviikonlopun näyttämään halvemmalta kuin se on.

Sama mittanauha auttaa myös lahjoituspyynnöissä. Kun tiedät tarvitsevasi kaksikymmentä kohdetta, voit pyytää nimeltä: kaksikymmentäviisi puhelua tai viestiä sen sijaan, että lähettäisitte avoimen pyynnön koko jäsenistölle ja katsoisitte mitä tulee. Avoin pyyntö tuottaa paljon pientä tavaraa, koska se on helpoin tapa auttaa. Nimellä esitetty pyyntö tuottaa sen mökkiviikonlopun, koska joku joutuu vastaamaan kysymykseen henkilökohtaisesti.

Kohteet, jotka eivät vaadi varastoa eivätkä pakettiautoa

Pienen salin vahvimmat kohteet ovat lupauksia, eivät esineitä. Ne maksavat lahjoittajalle aikaa eivätkä rahaa, ne eivät paina mitään, eikä kenenkään tarvitse kantaa niitä autoon yhdeltätoista illalla.

• Työpäivä: putkimies, puutarhuri tai maalari, kahdeksan tuntia, käytettävä vuoden sisällä.
• Illallinen kahdeksalle, kokattuna voittajan omassa keittiössä, tekijänä joku joka oikeasti osaa.
• Nimi johonkin: penkkiin, puuhun, istuimeen tai harjoitustilan oveen kiinnitettyyn laattaan.
• Neljä lauantai-iltaa lastenhoitoa perheeltä, johon kaikki jo luottavat.
• Taito: kitaratunnit, ajoharjoittelu, apu veroilmoitukseen, muotokuvaistunto.

Jokainen näistä mahtuu yhdelle kortille pöydällä. Kortti on kohde. Silloin kaikki paino siirtyy kuvaukseen, joten kirjoita se niin kuin lahjoittaja seisoisi siinä selittämässä: päivämäärät, rajat ja nimi mukaan. Epämääräinen lupaus houkuttelee epämääräisiä huutoja, ja epämääräinen huuto pysähtyy yleensä yhden korotuksen päähän lähtöhinnasta.

Lupauskohteille kannattaa miettiä lähtöhinta erikseen. Esineellä on hinta, jonka kuka tahansa voi tarkistaa; lupauksella ei ole. Se on etu: kukaan ei tiedä, mitä kahdeksan tunnin puutarhatyön kuuluisi maksaa, joten hinta syntyy salissa eikä verkkokaupan hintalapussa. Aseta lähtöhinta noin kolmasosaan siitä, mitä arvelette kohteen olevan arvoinen, ja antakaa korotuksen tehdä loput. Keskikokoinen lupauskohde päätyy tavallisesti 50 ja 400 euron väliin.

Esineet, jotka ansaitsevat pöytätilansa

Osa tavarasta kuuluu kyllä pöydälle. Paikallisen taiteilijan työ, jos taiteilija itse on salissa. Signeerattu urheilupaita ja valokuva siitä hetkestä, kun se signeerattiin. Laatikko viiniä yhdeltä tuottajalta eikä sekalaisena. Jotain, jonka ovat tehneet ne joille raha menee: asukasyhdistyksen tilkkutäkki, yhdeksänvuotiaiden luokan kehystetyt vedokset.

Kaksi testiä ennen kuin otat vastaan. Jaksaako yksi ihminen kantaa sen farmariin ilman apua? Ja näyttääkö se paremmalta salin kattovalossa kuin valokuvassa? Jos jompikumpi vastaus on ei, myy se lupauksena ja luovuta esine seuraavalla viikolla. Taidehuutokaupoissa tämä opitaan yleensä nopeasti: kehys ja valaistus ratkaisevat puolet vasarahinnasta.

Kaksi tai kolme kohdetta, jotka saavat salin katsomaan ylös

Pieni sali tarvitsee piikin. Ei isompaa kohdetta vaan oudomman. Näiden on nähty toimivan tämänkokoisissa saleissa:

• Puheenjohtaja, rehtori tai seuran johtaja tekee jotain arvokkuutensa vastaista: laulaa, ajattaa hiuksensa, pyöräilee jonnekin tai käyttää vastustajajoukkueen paitaa viikon.
• Eturivi seuraavassa omassa tapahtumassanne: varatut paikat ja tarjoilu, myytynä parina.
• Nimeämisoikeus vuodeksi: pikkubussi, teltta, harjoitustila tai itse rahasto.
• Kohde, jonka voi voittaa useampi kuin yksi: kaksikymmentä paikkaa vaellukselle tai kymmenen paikkaa illalliselle, kiinteään hintaan kaikille jotka ottavat.

Viimeinen on tärkeämpi kuin miltä näyttää. Kohde, jonka vain yksi voi voittaa, jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän ihmistä ilman tekemistä. Kohde, jolla on kaksikymmentä voittajaa, saa kaksikymmentä ihmistä nousemaan tuolistaan, ja sali tuntuu loppuillan erilaiselta. Palveluklubit rakentavat ohjelmansa keskikohdan usein juuri sen varaan.

Miten pienessä salissa huudetaan

Täydessä salissa lapuilla ja huutokorteilla taistellaan kalusteita vastaan. Kukaan ei näe kuka huutaa, listaa kantava talkoolainen ei pääse rivin läpi, ja takarivissä istuva luovuttaa. Puhelimella huutaminen poistaa ongelman: painettu koodi jokaisen kohteen vieressä, skannaus, huuto. Ei sovellusta eikä luotavaa tiliä. Näin ilta etenee kannattaa lukea ennen kuin lyötte formaatin lukkoon, koska se vaikuttaa siihen, mihin pöydät kannattaa laittaa.

Käytitte mitä tahansa tapaa, yksi näyttö salin edessä tekee koko salin työn ja on projektorin vuokran arvoinen. Kohde, korkein huuto, aikaa jäljellä ja kertymä suhteessa tavoitteeseen. Tämänkokoisessa salissa juuri kertymää katsotaan, ja se on se asia, joka saa illan viimeiset kaksikymmentä minuuttia toimimaan.

Ohjelma, joka mahtuu puoleentoista tuntiin

Älkää myykö kolmea tuntia. Salihuutokauppa litistyy jonnekin kohteen neljätoista tienoille, jos annatte sen litistyä. Runko joka kestää: aloita kahdella halvalla ja hauskalla kohteella, jotta huutaminen opitaan silloin kun mikään ei ole pelissä. Laita vahvin esineesi kolmanneksi tai neljänneksi, kun tarkkaavaisuus on vielä korkealla. Tauko ja ruoka. Palatkaa arvokkuuden vastaisella kohteella. Lopettakaa siihen kohteeseen, jonka moni voi voittaa, jotta kaikki lähtevät ostaneena, ja lukekaa kertymä ääneen.

Pitäkää yksi harjoitus. Rakentakaa koko ilta valmiiksi, huutakaa itseänne vastaan kahdesta puhelimesta ja katsokaa mitä näyttö tekee. Illan voi rakentaa ja testata ilmaiseksi, ja maksu tulee vasta kun avaatte oikean huutamisen, joten hinta on yksi maksu eikä osuus keräämästänne summasta. Jos jokin ohjelmassa menee pieleen, se menee pieleen harjoituksessa, tyhjässä salissa, tiistaina.

Kolme kohdetta, jotka yleensä pettävät

Nämä tuntuvat hyviltä lahjoitushetkellä ja jäävät illassa hiljaisiksi:

• Lahjakortti ketjuliikkeeseen. Kaikki tietävät sen tarkan arvon, joten kukaan ei huuda sen yli. Viidenkymmenen euron kortti tuottaa neljäkymmentä euroa ja vie saman ajan kuin kohde, joka tuottaisi kaksisataa.
• Käyttämätön lahja jonkun kaapista. Se on kohtelias lahjoitus, jota kukaan ei halua. Nämä kuuluvat sivupöydälle kiinteään hintaan, eivät ohjelmaan.
• Iso esine ilman kuljetusta. Sohva, polkupyörä tai kylpytynnyri: huutaminen pysähtyy siihen hetkeen, kun joku alkaa miettiä, miten se saadaan kotiin. Jos kuljetus kuuluu kohteeseen, sano se kuvauksessa.

Mitä kannattaa jättää pois

Jätä pois kaikki, mikä pitää selittää kahdesti. Jätä pois lahjoitukset, joiden hinnan kuka tahansa löytää verkosta neljässä sekunnissa, ellet ole tyytyväinen myymään ne sen alle. Jätä pois ne viisitoista pientä kohdetta, jotka otit vastaan kohteliaisuudesta: niputa ne yhdeksi kohteeksi tai laita ne sivupöydälle kiinteään hintaan.

Mieti myös tarkkaan, kannattaako arpajaisia pyörittää samaan aikaan huutokaupan kanssa. Kaksi asiaa kilpailee samoista lompakoista samoina kymmenenä minuuttina, ja kumpikin jää pienemmäksi. Huomaa lisäksi, että arpajaiset ja huutokauppa ovat Suomessa eri asioita myös säädösten kannalta: arpajaisiin sovelletaan arpajaislakia ja niihin liittyy lupakysymyksiä, kun taas huutokaupassa myydään yksilöityjä kohteita korkeimmalle huutaneelle. Arpa ei ole kohde eikä kohde ole arpa. Tarkistakaa säännöt etukäteen viranomaiselta tai omalta kattojärjestöltänne ennen kuin lupaatte kenellekään arpoja; tämä juttu ei ole oikeudellinen neuvo.

Järjestäjän opas käy läpi loput illasta: kuka lukee kohteet ääneen, milloin maksuviestit lähtevät ja mitä tehdään kohteelle, jota kukaan ei halua. Mutta sali itse kertoo suurimman osan siitä, mitä sinun täytyy tietää, jos menet seisomaan sinne ennen kuin päätät mitään.